Etusivu | Ohjelma| Martina Franca | Työpajat| Näyttelyt| Retket | Jäähyväiset


 
Italia  - Retket

Statten kaupunki

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli Stattem kaupungin vastaanotto, näutteöy ja työpaja. Aaikataulu oli 9.00, mutta italialaisittain se oli noin 9. Matka sujui rattoisasti  ja perillä odotti Statten kaupungin lämmin  vastaanotto  tervetuliaispuheineen ja televisiokameroineen. Tunsimme todella olevamme tervetulleita.

Kaupungin kulttuuritoimen henkilöitä, keskellä Italian projektin vastaava Marisa Caliandro.

Alkuseremonian jälkeen rakensimme näyttelyn ja Mario veti italialaisten työpajan läheisessä kirjastossa. Palasimme kaupungin kerhohuoneelle lounastamaan. Kaupungin naisryhmä oli valmistanut meille lounaan kukin kotonaan ja tarjolla oli jos mitä herkkua Oli monenlaista pastaa, piirakoita, salaatteja, alkupaloja, leipää, viiniä, tervetuliaiskakku ja vaikka mitä. Naiset ottivat meidät raikuvin aplodein vastaan, muutama mieskin oli sekaan eksynyt.

Statten ihanat ja elämäniloiset naiset, kiitos teille ikimuistoisesta päivästä


Nata ja Pauliina oppivat nopeasti askelkuviot

 


Benvenuti a Statte - tervetuloa Statteen.
Ja tervetulleiksi tosiaan tunsimme itsemme,


Leipäkorin ihmeitä - kaikki sortit piti maistaa

 

Ruokaa oli ylenpalttisesti ja sitä myös nautittiin... ylenpalttisesti. Syötyämme tuntui, että pieni lepo voisi tehdä hyvää. Vielä mitä, astiat kokoon, pöydät ja tuolit syrjään, musiikkia huoneen täydeltä ja tanssi alkoi. Naiset tanssivat keskenään tangot ja foxit ja mukaanhan siihen piti meidänkin mennä. Muutama mies istui katselemassa ja tulivat mukaan kun alkoi italialaistyylinen "rivitanssi". Varmaan pari tuntia vierähti iltapäivätanssien merkeissä ja olisi mennyt enemmänkin, mutta bussi odotti meitä jo seuraavaan kohteeseen 
Etualan herrasmies kertoi olevansa 82-vuotias, 
mutta tanssi sujui ketterästi kuin teinipojalta

  

Kanjoni ja luolat

    

Mario oli valmistanut jokaiselle paperista
 "aurinkohatun"
Pirkko kasso, ei Räyringisä kasva tuollaista!

Statten nähtävyyksiin kuului kaupungin ulkopuolella olevat luonnon muovaamat kanjonit ja luolasto. Rotkut rohkeat menivät alas kanjoniin ja luoliin, mutta useimmat tyytyivät ihailemaan ylhäältä kaiteen takaa. AAUrinko paistoi kuumasto, Marion hatut tulivat tarpeeseen. Palasimme vielä hyvästelemään isäntämme ja palasimme hotelliin, taas suoraan ruokapöytään.

 

  

   Maatilaretket

 
Kävimme tutustumassa sekä entiseen, nyt jo toimintansa lopettaneeseen suurtilaan että nykyaikaiseen toimivaan maatilaan


Masserie - vanha maatila Locomotondossa.

Masserien seisoi hylättynä entisten viljelymaiden keskellä. Kiertelimme huoneissa, näimme vielä aavistuksen vanhan sisäpuutarhan kauneudesta., Oma pieni kirkkokin seisoi pihan reunassa.

 


Aavistus vanhasta kauneudesta.

 


Opas kertoo paikan historiasta Paljon
meni ohi korvien





Vanhan puutarhan lumoa

 Ajoimme täynnä tomintaa olevan  naatilan pihalle. Vasikat aitauksessa, suurnavetta taustalla, vuohilauma, lampaita, kanoja ja kukko kiekumassa. Oma juustola, viinitarha ja omat viinit, oliivitarha. Myymälä, josta sai ostaa tilan tuotteita. Isoäiti lapsenlapsia kaitsemassa. Palmuja aurinkoa. Ulospäin näytti kovin erilaiselta verrattuna suomalaiseen tilaan. Lieneekö eroa kuitenkaan kovin paljon?
  
´Vanha oliivipuu 

 


Marja ja Minna 

 

   

Tutustuimme myös läheiseen Alberobellon kaupunkiin. Paikka on kuuluisa erikoislaatuisista taloistaan "trulleista", jotka ovat päässeet  Unescon maailmanperintöluetteloon.  Talot ovat tornimaisesti katettuja  pyöreitä rakennuksia  Ne on rakennettu ilman laastia latomalla kalkkikiven kappaleita kivimuurien tapaan. Tämä rakennustapa on tunnettu esihistorialliselta ajalta asti, mutta Alberobellon alueella sitä käytetään edelleen.  Alberobelloa lähestyttäessä sitä hieraisi silmiään useamman kerran, rakennuskanta oli todellakin erikoista.  Koko kaupunki oli täynnä valkoisia taloja harmaine kivikattoineen. Kiertelimme hieman kaupoissa, tulomatkalla olimme kyllä poikenneet maatilojen tuotteita myyvään kauppaan, Lemoncello-pullo jos toinenkin ostettiin kotiin iemisiksi.

              

Trullit näyttävät tosi hauskoilta, vähän kuin sadussa kulkisi.

Sivut ja kuvat: Ritva Tainio     päivitetty 10.7.2007