Arts&Crafts Across Europe- projektin kolmas tapaaminen työpajoineen  järjestettiin Suomessa huhtikuun viimeisellä viikolla 2006.

Vieraita tuli kumppanuusmaista parisenkymmentä.  Torstai-aamu aloitettiin yhteisellä tapaamisella Kansanlääkintäkeskuksessa. Sieltä siirryimme Kansantaiteenkeskukseen. Kansalaisopiston perinteisen kevätnäyttelyn lisäksi vieraat toivat oman näyttelyn.  Osalle paikka oli tuttu jo ensimmäisen Vetelin kokouksen tiimoilta, mutta muut eivät lakanneet ihastelemasta paikkaa.

Yhteisen lounaan nautimme Kansanlääkintä-  keskuksessa. Iltapäivällä siirryimme Pelimannitalolle ja työpajojen kimppuun. Olimme valinnet kaksi tuotetta: miniryijyn ja hopeakorut.
Jaoimme ryhmän kahtia, puolet olivat hopeakorujen teossa ja toinen puoli perehtyi miniryijyn tekoon. Välipalaksi olimme varanneet tonkallisen simaa ja munkkeja.

Seuraava päivä kului Pelimannitalolla työpajojen merkeissä. Ruokakin laitettiin Pelimannitalolla: Ritva leipoi sämpylät ja  valmisti suppilovahvero- ja vihanneskeitot. Ja myös munkki-simatarjoilu jatkui kaiken aikaa. Hyvin kävivät kaikki kaupan. Lounaan jälkeen jatkettiin työpajoissa. Varsinkin hopeakorujen valmistus kiinnosti ja vielä erityisesti italian miespuolisia osanottajia. Monet korvakorut ehtivät valmistua.

Näyttelyn avajaisiin piti kuitenkin ehtiä. Mauno Järvelä Näppäreineen viihdytti vieraita. Monesta suusta kuului ihastuneita huudahduksia ja vieraat kyselivät kuinka on mahdollista saada pienestä kunnasta noin suuret lapsijoukot soittamaan.
Näyttelyn avasi kansalaisopiston johtokunnan puheenjohtaja Evelina Tyynelä, tulkkauksen englanniksi hoiti Pauliina Saari. 

Näyttelytiloista siirryimme Kaustisen-saliin musiikkilukion konserttiin. Yhteinen illallinen nautittiin ravintola Pelimannissa.

Lauantain olimme varanneet retkipäiväksi. Aamulla yhdeksän aikaan lähdimme matkaan. Ensimmäinen etappi oli Vetelin Kemora. Saimme jopa kurvailla bussilla koko radan läpi. Erikoinen kokemus useammalle meistä.

Vetelistä jatkoimme Perhon Koirasalmelle. Siellä oli lounas valmistettu Anita Ovaskan komennossa. Ruokailun jälkeen oli vapaata ulkoilua. Jäinen järvi mykisti vieraat, osalle se oli ihan uusi komeus. Leikkimielinen tikkapelikin käytiin ja Tuijasta leivottiin mestari. Juotiin vielä kahvit ja istuttiin ja tarinoitiin.

Lähdimme takaisin Veteliä kohti. Matkalla vieraat huomasivat tuliaisten hankkimisen unohtuneen kokonaan ja kaupat olivat jo kiinni. Soitimme Perhon suoramyynnin hoitajalle ja Vappu Pohjonen Onninsa kanssa tuli avaamaan liikkeen. Se oli sopiva kohde, kuuluuhan valikoimaan paikallisia käsitöitä. Vieraat olivat tyytyväisiä ostoksiinsa.

Samalla käytiin kansalaisopiston kudontapiirin tiloissa ja vieraat saivat kokeilla ryijyn kutomista kangaspuissa.

Vielä oli jäljellä yksi kohde. Vetelin viinitila Bothnia Plain.  Viinitilalle menevälle tielle käännyttyämme vieraat olivat kokolailla epäuskoisia: täälläkö viinitila? Perillä viinejä maisteltuamme, usko palasi: nämähän on loistotuotteita. Väsyneinä, mutta tyytyväisinä palasimme hotelliin, missä illallinen jo odotti.

Ja ohjelmassa oli vielä se viimeinen numero, jäähyväiskokoontuminen Pelimannitalossa. Iltapala, puheet ja lahjat ja haikeat jäähyväiset. Tapaamisiin Pohjois-Irlannissa.

Vieraat majoitettiin Kansanlääkintäkeskuksen
 hotelliin

Työpajojen pitopaikkana oli Pelimannitalo

Mauno Järvelä ja Näppärit

Miniryijyn saloja tutkimassa

Jäiden lähtöä ihastelemassa.

Pohjois-Irlannin ja Englannin rouvat 
viinitilan pihalla.